Janina ja mä ollaan mahataudissa. Tosin nyt jo voiton puolella, mutta aika hutera olo on. Ollaan koko loppuviikko kotona. eilen köllöteltiin enimmäkseen sängyssä saman peiton alla ja rupateltiin niitä näitä. Tänään varmaan jakasetaan olla jo enemmän pystyssä.
Eikä ne vastoinkäymiset tietenkään siihen lopu. Meinasin aamulla mennä laittamaan autoa lämmitykseen, että vien Emman kouluun. Autotallin oven lukko on jäässä eikä millään auki. Totesin Emmalle, että sen pitää mennä pyörällä kouluun. Ai mut joo, se pyöräkin on siellä  autotallissa lukon takana...  Onneksi oltiin niin aikaisin asialla,  että Emma ehti vielä kävellen kouluun. Jospa menisinkin tästä  taas sen  lukon  kimppuun...

Pyhäinpäivä ja Halloween juhlinta tuovat valoa syksyn pimeyteen. Molemmat ajoittuvat marraskuun alkuun, pyhäinpäivä vanhana arvojuhlana, halloween nuorekkaana hömppänä. Kummallakin juhlalla ovat omat juhlijansa.
Pyhäinpäivä muistuttaa elämän pyhistä arvoista. Hyväntahtoinen kohtaaminen, katse, hymy ja kädenojennus tuottavat ympärillemme hyvää. Pyhäinpäivä muistuttaa, että pyhiä ovat myös arjen sankarit, tavallisen elämän puurtajat, kaduilla kulkijat tai lentokoneissa matkustavat. Pyhän voi yllättäen kohdata missä vain; on vain pidettävä silmänsä auki.
Myös ennen meitä eläneet, perille päässeet kuuluvat pyhien joukkoon; riemuitseva ja taisteleva seurakunta kuuluvat yhteen. Heille syttyvät pyhäinpäivänä kynttilät haudoilla, kodeissa ja kirkoissa.
Pyhäinpäivä muistuttaa lisäksi vieraanvaraisuudesta ja säntillisyydestä.
Vieraanvaraisuutta harjoitettiin muinoin kattamalla pyhille miehille pöytä ja lämmittämällä sauna. Pyhäinpäivänä ( ennen sanottiin pyhäinmiestenpäivänä) ajateltiin pyhien miesten näet olevan liikkeillä. Talonväki aterioi ja saunoi vasta heidän jälkeensä.
Lisäksi syksyn työt piti pyhäinpäivään eli santtiin mennessä saada tehdyksi. Siis määräaikaan eli dedlineen mennessä tehdyt työt olivat santilleen tehtyjä töitä. "Santista aika räkänätään", kuuluu vanha sanonta. Säntillistä työtä arvostetaan aina.
Pyhäinpäivä keskittyy pyhien ihmisten ja pyhien arvojen muistamiseen. Pyhäinpäivänä poltetaan kynttilöitä. Halloween-juhla puolestaan keskittyy irlantilaisen Jack-veijarin kurpitsalyhtyyn.
Yhteistä näille molemmille on nimi, sillä Halloween (All Hallow`s Eve) viittaa omalla tavallaan tuonpuoleisuuteen.

Eilen saatiin tänne ensilumi ja sitä tulikin ihan reilusti. Yhä on maa valkoinen ja likat ehtivät jo eilen pyörittämään ekat lumiukot. Viihtyvät pihalla heti paremmin, kun siellä on lunta.
H:n veli nakattiin meille aamupäivällä ja veljekset ovat vaihtaneet ooppeliin talvirenkaat, kuuklettaneet kenen jääkiekkoilijan pelipaita on jäädytetty minnekin ja ruotineet vaalituloksia. Saatuaan mahansakin täyteen, lähtivät mutkan kautta jäähallille. Tarkoitus olisi, että kun H sieltä tulee, käydään viemässä kynttilöitä haudoille.

Kummitukset ja henget ovat aina kiinnostaneet mua (heh, mitä sopivin aihe näin pyhäinpäivänä). Oon seuraillut tv:sta niin Riivatut Talot- kuin Piiri- sarjoja. Tosin täytyy sanoa, että Piiri on melko pliisu verrattuna tuohon brittiversioon (oletan että britti?), mutta siinäkin on ollut pari varsin kivaa osaa, kun ovat olleet täälläpäin. Toinen niistä on Seinäjoen vanha teatteri. Yllätyin, että siellä on niin "uusi" kummitus, 80-luvun puolessa välissä työnsä ääreen kuollut näyttelijä, tosin historiasta löytyi lisää henkiä, jotka asustavat samaa taloa. Huomenna Piirissä ollaan Ilmajoella ja odotan sitä mielenkiinnolla. Herkoolin kartano on aina vetänyt mua puoleensa, tosin en ole ikinä siellä sisällä käynyt, pihassa kyllä käveleskellyt. Täytyypä katsoa siellä otettuja valokuvia tarkasti, jos vaikka jostain ikkunasta joku katsoisi... No ihan oikeesti mä haluun nähdä kummituksen! :)

Huhu kertoo, että serkkuni lahden toisella puolella olisi saanut kaksospojat. Siellä on nyt sitten tulossa aivan uudenlainen joulu pienten tuhisijoitten kanssa. Ihanaa! :)

Nyt se alkoi. Ensimmäinen lelukuvasto on kolahtanut postilaatikkoon ja kun mä tulin töistä, oli sinne jo ympäröity ja rastittu tietyt jutut. Joissain luki iso E ja joissain iso J... Kuvastosta löytyy vanhaa tuttua roinaakin, uutta näkyy olevan High school Musical-kamat ja sitten tuollaiset pitkäkinttuiset hevoset, jotka käyttää korkkareita.. Kyllä, löytyi sellainen lelu, jonka näköjään molemmat tahtovat ja kappale maksaa... 22 €. Jotkut hylkäsin suoralta käsin, lähinnä yläikäisyyden vuoksi, ajatella, meidän lapset on jo liian vanhoja joihinkin juttuihin. Kohta ne muuttaa pois kotoa ja mä saan nukkua yöni rauhassa, kun ei ole ketään välissä potkimassa... Noh, tuosta välistä puuttuu kumminkin vielä aika monta vuotta, joten eipäs mennä asioiden edelle. Ja saako sittenkään nukkua... =)

Aika on taas mennyt ja kulunut nopeasti. Aloin kutomaan kieppiä ittelleni, ohjeen löysin Novitan juhlanumerosta. Ja purkasin sen vähintään 101 kertaa ennenkuin se alkoi sujumaan. Nyt en malttais laskea sitä käsistäni ollenkaan. Viime viikolla oli tavallaan ylimääräinen tokaluokkalaisten vanhempien ja oppilaanilta. Mulla ei ollut etukäteen mitään tietoa, mikä on homman nimi ja siellä sitten selvisi, että se on nimenomaan siksi, että Emman luokassa yhdellä oppilaalla on todettu Aspergenin oireyhtymä. Samasta oppilaasta moni valitti viime vuonna, että häiritsee tunnilla, oireyhtymä oli nyt kesällä sitten diagnosoitu. Kuten tätä oireyhtymää sairastavilla, myös tällä oppilaalla on se jokin, joka kiinnostaa tosi kovaa ja josta tietää lähes kaiken, jollei peräti ihan kaiken. Se oli ihan antoisa ilta, tietoa ko. sairaudesta saatiin psykologilta, oppilaan äidiltä ja opettajalta. Muille oppilaille selvisi nyt se, miksi se oppilas saattaa repiä matikankirjan sivunsa (siksi kun jo osaa ne, miksi niitä enää pitäisi tehdä?), käveleskelee luokassa tunnin aikana, saa vähemmän läksyjä, saattaa äännellä hassusti jne. Varsinkin painotettiin sitä, ettei muitten tarvi matkia häntä... Luokassa on kouluavustaja luultavasti koko peruskoulun ajan, silti tälle oppilaalle on parempi opiskella näiden kanssa kuin mennä pienluokkaan.

Emmalle ilmestyi ukkovarpaan kylkeen syylä, jota on yritetty kotikonstein pois. Ja kun sellainen ilmestyi Janinan päkiään, H vei eilen likat hoitajalle näytille ja molemmat syväjäädytettiin. Siis ne syylät, likat tuli takaisin ihan sulina. Viikon päästä pitää uusia, ei kuulemma olleet likat pahemmin välittäneet. Janina ei ollut ollut moksiskaan, Emma on arempi muutenkin, niin se oli vähän nieleskellyt, mutta sattunut ei kuulemma yhtään.

Otin eilen ittelleni laatuaikaa ja käväisin Käsityömessuilla aivan yksikseni. Pari juttua löytyi joulua ajatellen ja kiva oli nähdä kaikenlaisia hienoja käsitöitä. Eniten mua kiinnosti etukäteen yksi liike, joka netissä myy nukkekotitavaraa, mutta tuolla heillä oli vaan Match It-tavaraa ja tarroja, joten heidän kojunsa oli vähän pettymys. Toisessa kojussa pyörittelin moneen kertaan yhtä nukkekotikirjaa, mutta loppujen lopuksi se jäi sinne. Helmiä ja ääriviivatarroja myytiin monessa paikassa, koruja oli aika paljon ja huopajuttuja. Tein siellä ensin katselukierroksen ja silloin silmään osui tiffany-keiju ja vähän ajattelin, että voisin sellaisen ostaa, mutta kun tulin uudestaan sen kohtaan, ei se enää näyttänytkään niin hyvältä. Mutta vaikka en kotiin tullutkaan monen pussukan kanssa, niin ihan tyytyväinen olin kuitenkin.

Ehtoopäivällä alkoi satamaan ja tuulemaan, oli vähän myrskyn elkeitä. Aamuyöstä totesin, että tuuli on tyyntynyt, mutta pihalla on vielä niin pimeää etten tiedä miten on sateen kanssa. Ei ainakaan kaatamalla sada. Janina oli viime yönä levoton, toivottavasti ei ole tulossa kipeäksi. Ens viikolla on syysloma, H on tyttöjen kanssa kotona, kun mä pakerran töissä.

Tyhjäsin kameran pitkästä aikaa, ja mitäs kaikkea sieltä löytyikään...

Tälläistä niistä pörrölangoista sitten tuli: tyynyt tytöille.

Likakaivot käytiin tyhjentämässä näin hienolla traktorilla:


Ja mitäs se posti toi tänään? Tiedossa vapaailta!

Että tälläinen päivä sitten. Aivan tajutonta ajatella, että tuossa 30 km:n päässä on tosiaan koulussa ammuskeltu. Samassa koulussa, missä itekkin oon kulkenut kaksi ja puoli vuotta. Töissä saatiin tieto, että "Kauhajoella on tilanne päällä", kun oltiin syömässä ja loppupäivä menikin sitten enimmäkseen oppilaiden kanssa jutellessa ja uutisia seuratessa. Mitä enemmän tietoa tuli, sitä vähemmän opiskeltiin.Olin yksin oppilaitten kanssa muitten ollessa työkokouksessa ja ajattelin, että jos nuoret tahtovat puhua tuosta ja tietenkin he myös muistivat Jokelan, niin käytetään aika puhumiseen. Kaikenlaisia tunteita sieltä nousikin ja niitä puettiin sanoiksi taitomme mukaan. Uskomatonta. Mutta valitettavasti totisinta totta.